2d. Kommentteja muihin blogeihin

Kävin lopuksi kommentoimassa paria blogia. Mielenkiintoista tekstiä, tässäpä vielä linkit blogeihin:

http://somenanna.blogspot.fi/

http://hannasomessa.blogspot.fi/

2c. Sosiaalisen median pelisäännöt, tarkastelussa HAMK

Seuraavana tehtävänä oli etsiä verkosta jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt. Päädyin valitsemaan tuoreen Hämeen ammattikorkeakoulun ohjeistuksen sosiaalisen median käytöstä. Pelisäännöt on julkaissut HAMKin viestintäpalvelut. HAMKin ohjeistuksessa kyllä kannustetaan työntekijöitä verkostoitumaan ja olemaan esillä sosiaalisessa mediassa mutta myös rajoitteita esitetään. Aika ovelasti ohjeistus aloitetaan kannustaen ja myös lopuksi pohditaan sosiaalista mediaa voimavarana. Siinä välissä sitten tulee ne kiellot ja muistuttelut. 

HAMKin ohjeet on jaettu kolmen pääotsikon alle. Ensimmäisenä on kerrottu työntekijän roolista verkostoissa. Työajalla sosiaalista mediaa käytettäessä toimitaan työroolissa, edustetaan HAMKia omana itsenä mutta tulee myös muistaa olevansa itse vastuussa sanomisistaan.  Toisena osiona on sisältöön liittyvä ohjeistus, jonka mukaan sisältöjen julkaisussa tulee olla harkitseva, varmistaa käyttöoikeus julkaisemaansa materiaaliin ja ennen kaikkea muistaa yksityisyyden suojaaminen. Kolmantena osiona annetaan ohjeita teknologiaan, työkaluihin ja palveluihin liittyen. Palvelujen käyttöehdot tulee muistaa lukea ja huomioida, mitä oikeuksia luovuttaa palvelun tarjoajalle kirjautuessaan some-palveluun. Tärkeää on myös sopia esim. opetuskäytössä, mitkä asiat käsitellään avoimessa ympäristössä, mitkä taas suljetuissa. Myös tietoturvaa otetaan esille. Kiteytettynä siis työntekijöitä kannustetaan edustamaan HAMKia sosiaalisessa mediassa tuomalla ammattitaitoa ja työroolia esille vastuullisesti ja harkiten.

Vertasin HAMKin ohjeistusta Juho Koikkalaisen Dagmar Digitaliin kokoamiin sosiaalisen median pelisääntöihin ja aikalailla  nuo vinkit tulevat esille myös HAMKin ohjeissa. Ohjeet eivät ole mitenkään tiukimmasta päästä ja niitä on muokattu HAMKille sopiviksi ottaen mm. huomioon sosiaalisen median työkalut opetuksen tukena. Jos nyt jotain voisi sanoa puuttuvan, niin ohjeissa ei esim. ole määritelty seurauksia siitä, mikäli ei toimi vastuullisesti ja rikkoo sääntöjä. Mutta en sitten tiedä, onko uhkakuvien maalailusta muutenkaan niin kovin hyötyä. Plussaa ainakin tuosta kannustavasta suhtautumisesta sosiaalisen median käyttöön!

Ilmeisesti HAMKin someohjeet on laadittu viestintäpalveluiden toimesta. Minusta on kuitenkin tärkeää ottaa suunnitteluun mukaan myös esimerkiksi tietoturvasta vastaavia, jotta huomioitaisiin myös tietoturvapuoli ohjeissa. Ylipäänsä olisi hyvä laatia ohjeet yhdessä henkilöstön kanssa, kuten Antero Aalto Dicolen sivuilla kirjoittaa. On hyvä, että HAMKin ohjeessa on otettu huomioon myös opiskelijat sosiaalisen median käyttäjinä: 

"Kun käytät sosiaalisen median työkaluja opetuksessa, sovi käytöstä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Pohtikaa, mikä sisältö ja toiminta sopivat avoimeen, mikä suljettuun ympäristöön, mitä työkalun käyttö käytännössä tarkoittaa ja miten asiantuntijana sosiaalista mediaa voi hyödyntää"

2a. Juttua tietosuojasta

Ensimmäisenä pohdin, millaisia seikkoja sosiaalista mediaa työssään käyttävän tulee huomioida tietosuojan kannalta. Tietosuojan kannalta tulee muistaa lainsäädännön velvoitteet, mm. henkilötietolaki, tekijänoikeuslaki ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Jos vaikkapa sosiaalialaan liittyen avataan keskustelupalsta tai kysymys/vastaus-palvelu, pitää selvittää, muodostuuko niissä henkilötietoja (esim. jos palveluun pitää kirjautua).

Tietosuojan(kin) kannalta minusta on tärkeää laatia työyhteisöön sosiaalisen median pelisäännöt. Kun pelisäännöt löytyvät, tulisi sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön myös noudattaa niitä. Tähän toisaalta vaikuttaa osaamisen taso, joten minusta niissä työyhteisöissä, joissa sosiaalista mediaa hyödynnetään, tulisi myös huolehtia henkilöstön koulutuksesta sen käyttöön. Samoin näen tärkeänä henkilöstön kouluttamisen tietosuojaa ja - turvaa koskevissa jutuissa. Näin voi pyrkiä varmistamaan, että työntekijä mm. ymmärtää pitää salasanat tarpeeksi vahvoina. Myös raja työn ja vapaa-ajan somettamisen välillä on tärkeä muistaa, en esimerkiksi liittäisi työpaikan sähköpostiosoitetta vapaa-ajan somepalveluihin. Sosiaalisia verkkotyökaluja käyttävän henkilön tulisi myös muistaa edustavansa organisaatiota, jossa työskentelee. Työyhteisön kannalta arkaluontoisista asioista saatika asiakkaista ei saa mennä lavertelemaan, ei työroolissa eikä vapaa-ajan somekäytössä.  

Laitanpa tähän Valtiovarainministeriön vuoden 2010 Sosiaalisen median tietoturvaohjeessa (s. 31-32) annettuja ohjeita henkilöstön yksityisyyden suojaamiseen: 

1. Identiteettivarkauksien hankaloittamiseksi kannattaa tutustua tarkkaan käytettävän palvelun tarjoamiin yksityisyyden suoja-asetuksiin ja useimmissa tapauksissa säätää ne oletusasetuksia tiukemmiksi 

2. Julkiset sosiaalisen median palvelut sisältävät erilaisia mekanismeja unohdetun salasanan palauttamiseen. Tulee miettiä tarkkaan, millaisia keinoja sallii salasanan palauttamiseksi. Esimerkiksi salasanan palauttamisen mahdollistavassa menetelmässä pitää välttää kysymyksiä tyyliin ”Mikä on lemmikkisi nimi?”, koska vastaus saattaa löytyä suoraan henkiön palvelussa kertomista tiedoista. Suositeltavampaa on käyttää salasanan palauttamista lähettämällä sen muuttamisen mahdollistava linkki käyttäjän oletussähköpostiosoitteeseen. 

3. Tulee miettiä, kannattaako esim. omaa syntymäaikaa, -paikkaa ja muita osoitetietoja kertoa, koska todennäköisesti ne henkilöt, jotka kyseisiä tietoja tarvitsevat, tietävät ne muutenkin.

4. Sosiaalisen median palveluihin kerrottavaa tietoa kannattaa harkita kuten suunniteltaessa työaseman vakiointia ja ohjelmistokannan minimointia (eli sallia työasemassa käytettäväksi vain ne sovellukset joita tarvitaan); sosiaalisen median palvelussa kerrotaan vain se, mikä on välttämätöntä palvelun toiminnan kannalta 

5. Valokuvia julkaistaessa kannattaa kiinnittää huomio kuviin mahdollisesti liitettyihin paikkatietoihin. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta sosiaaliseen mediaan tallentamat
tiedot voivat päätyä kolmansien osapuolien haltuun tai levitä hallitsemattomasti muissa Internetin palveluissa.

Sosiaalisen median piirteitä ovat avoimuus ja läpinäkyvyys. Avoimuuden hyötynä työyhteisöjen kannalta näen esimerkiksi sen, että tietoa saadaan jaettua ja kerättyä tehokkaammin kuin aiemmin. Asiantuntijoiden erityisosaamiset saadaan esille, työntekijät oppivat toisiltaan ja työyhteisön toiminta samalla myös kehittyy. Sosiaali- ja terveysalan työ on yhä useammin moniammatillista ja esimerkiksi moniammatillisissa tiimeissä hyviä ideoita ja toimintaa pystyy sosiaalisten verkkotyökalujen avulla parhaimmillaan muokkaamaan tehokkaasti ja niin, että kaikki ammattilaiset saavat äänensä kuuluviin.

Ajattelen läsnäolon sosiaalisessa mediassa olevan mahdollisesti myös valttikortti työorganisaatiolle asiakkaiden kannalta, sillä avoimuudella voi vaikuttaa työyhteisön/ organisaation maineeseen. Kun mahdollistetaan esimerkiksi kysymysten esittäminen ja ennen kaikkea vastataan niihin ripeästi ja asiallisesti, voi pyrkiä kohentamaan mainettaan ja luotettavuuttaan. Esimerkkinä vaikkapa Kelan keskustelupalsta opintotuesta, jonne voi käydä heittämässä kysymyksiä. Näemmä kysymyksiin myös vastataan Kelan toimesta nopeasti, joten tuo keskustelupalsta voi osaltaan vaikuttaa positiivisesti Kelaan. Yleensä kun mielikuva Kelasta on, että se toimii äärettömän hitaasti. Avoin vuorovaikutus työyhteisön ja asiakkaiden välillä myös parhaimmillaan osallistaa asiakkaita, saadaan asiakkaiden ääni kuuluviin kun voi vaikkapa lähettää palautetta ja toiveita. Voipa sosiaalisen median avulla myös tuoda esille toimintaa ja tapahtumia ja houkuttaa asiakkaita osallistumaan niihin. 

Seuraavana vaiheena tehtävänannossa oli miettiä, milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta on hyötyä työyhteisöä ajatellen. Tämä oli kyllä kinkkinen juttu, minusta ainakaan sosiaalisen median palveluissa ei kannata jakaa henkilökohtaisia tietoja. Samoin laki yksityisyyden suojasta työelämässä rajoittaa henkilökohtaisten tietojen levittelyä työpaikalla. Työnhakutilanteessa on etu, jos tuo esille yhteystietonsa ja koulutuksensa/osaamisalueensa potentiaaliselle työnantajalle mutta tarvinneeko niitäkään sosiaalisessa mediassa julkaista.

Entä mitä vahinkoa voi syntyä, jos ei huolehdi henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta? Kirjoitan tähän muutamia esimerkkejä. Mikäli ei esimerkiksi huolehdi salasanoista, voi joutua tietomurron kohteeksi. Jos sähköposti joutuu vääriin käsiin, kaikki sieltä löytyvät tiedot ovat väärinkäyttäjän käsissä. Siksi ei kannatakaan kerätä sähköpostiin arkaluontoisia tietoja, kuten luento-osuudessamme mainittiin. Vielä pahempi on jos työsähköpostiin murtaudutaan, sillä sitä kautta voi levitä tietoa työpaikasta ja pahimmillaan asiakkaista. 

Myös identiteettivarkaus on mahdollinen. Esimerkiksi Poliisin sivuilla on kirjoitettu identiteettivarkauksista seuraavasti:

Identiteettivarkauksien ”tuottavimmat” rikokset tehdään yleensä petoksen tai maksuvälinepetoksen muodossa. Voidaan esimerkiksi ottaa pikavippejä, ostaa tavaraa tai lainata pankista rahaa väärillä tiedoilla. Tietoja saadaan murtautumalla netissä oleviin tietokantoihin, pankkiautomaattiin asennettavasta lukulaitteesta (skimmaaminen), varastetun lompakon sisällöstä tai jopa kohdehenkilön roskia penkomalla. 

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvat identiteettivarkaudet liittyvät monesti kiusaamiseen. Toiselta käyttäjältä voidaan kopioida kuvia ja tehdä niillä uusi profiili, jolla sitten käydään haukkumassa toisia kavereita. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kunnianloukkaus lähetettyjen kommenttien perusteella. Jos toisen kuvaa ei käytetä muuten väärin, voi kyseeseen tulla tekijänoikeuslakiin perustuva rikos. Poliisille ei ole tutkinut tekijänoikeuslain perusteella kuin muutaman yksittäistapauksen, vaikka tämäntyyppiset rikkeet ovat melko yleisiä.

Vielä lopuksi sitten niitä keskusteluja, joita oli kyllä melko haastava löytää. Yhtenä tietosuojaan liittyvänä juttuna liitän tähän Niina Hentilän kirjoittaman jutun Kalevassa, missä F-Securen vanhempi tietoturva-asiantuntija Erkki Mustonen kehottaa varomaan avoimen verkon (esim. panOulun) käyttöä asioinneissa, joissa on esillä henkilökohtaisia tietoja. Juttua on jonkin verran keväällä kommentoitu, ei varmaan enää tule kommentteja mutta kävin sinne jotakin itsekin kirjoittamassa. Toisena sitten melko tuore Kaisa Läärän Helsingin Sanomiin kirjoittama juttu tietojen poistamisesta hakukoneista. 

2b. Digitaalinen identiteetti

Nyt sitten tein haun Googlessa omalla nimelläni, katsotaanpas, mitä sieltä esille putkahtaa. Verkkohaun tuloksissa ensimmäisenä loistaa Facebook, josta en ollut lainkaan yllättynyt. Samoin "profiilini" näkyy olevan muutamassa epämääräisessä verkkosivustossa, joihin nimeni on selvästikin päätynyt Facebookin kautta. Olen joskus aiemminkin googlaillut nimelläni ja saanut tuloksena nuo samat sivut, joten ei yllättänyt. Myös aiemmasta koulutuksestani löytyy joitakin tietoja, sillä nimeni on mainittu lukioajan stipendilistauksessa ja näkyypä tuloksissa myös Theseukseen tallennettu kirjasto- ja tietopalveluajan opinnäytetyöni. Fonectasta löytyy puhelinnumeroni ja osoitetietoni, siinäpä onkin ainoa kohta, jonka ajattelin poistaa. Kuvahaussa ei oikeastaan tullut tuloksia, jollei sitten paria pikkukuvaketta facebook-profiilikuvista oteta huomioon. Verkkohaussa tuli esille Instagram-profiilini mutta tilini on yksityinen, joten ottamiani kuvia ei pääse vapaasti katsomaan. Videohaku ei tuottanut tuloksia. 

Kaiken kaikkiaan nimihaulla löytyneet tiedot vaikuttivat ihan oikeilta lukuun ottamatta niitä epämääräisiä verkkosivuja, joihin tietojani on Facebookin välityksellä päätynyt.  Varmaan tärkein tapa vaikuttaa netistä löytyviin tietoihin lienee harkita tarkkaan, mitä tietoja itsestään lisää eri sivustoille ja palveluihin. Eli varovaisuus kunniaan! Toisaalta eipä minua haittaa, että esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittamani opinnäytetyö pulpahtaa hakutuloksissa esiin. Ajattelisin sen pikemminkin olevan etu esimerkiksi työelämää ajatellen. Minusta ei kannata sinisilmäisesti luottaa edes mahdollisiin yksityisyysasetuksiin, joilla piilottaa näkyviltä tiedot, joita ei halua esitellä julkisesti. Kyllä nekin vuotavat jos niikseen tulee. 

Tietoturvaopas.fi-sivustolla mainitaan, että omia tietoja on vähintäänkin vaikeaa ellei jopa mahdotonta poistaa jälkikäteen. Aikalailla samoilla linjoilla olen minäkin, sillä jos tiedot kerran nettiin menevät, ei niitä enää hevillä pois saa. Ja koko ajanhan meistä kerääntyy tietoja kun netissä seilaamme. Tietoja voi yrittää poistaa esimerkiksi ottamalla yhteyttä verkkosivun tai palvelun ylläpitoon. Eri asia tietenkin, mihin on jo lupautunut ruksiessaan lukeneensa käyttöehdot. Mitä tulee tuohon aiemmin mainitsemaani Fonectaan, foorumilueskelujen perusteella selvitin, että pystyn poistamaan tietoni Fonectasta muuttamalla numeroni salaiseksi oman matkapuhelinliittymäni verkkopalvelun kautta. Kävin tekemässä niin ja piakkoin ei pitäisi tietojani enää löytyä sitä kautta.

Euroopan unionin tuomioistuimen vastikäisen ratkaisun perusteella tietyillä käyttäjillä on oikeus pyytää hakupalveluja poistamaan omalla nimellä löytyviä hakutuloksia, kuten Googlen sivuilla mainitaan: 

Euroopan unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu vaikuttaa merkittävästi hakukoneiden toimintaan Euroopassa. Tuomioistuimen mukaan tietyillä käyttäjillä on oikeus pyytää hakupalveluita, kuten Googlea, poistamaan käyttäjän oman nimen sisältävien kyselyiden hakutuloksia. Tämä edellyttää, että tulosten tiedot ”eivät ole asianmukaisia, ne eivät ole tai eivät enää ole olennaisia taikka ne ovat liian laajoja niihin tarkoituksiin, joissa niitä on käsitelty."

Googlella onkin nykyisin mahdollista poistaa omaan nimeen liittyviä hakutuloksista täyttämällä verkkolomake, joskin on muistettava, että sisältö ei poistu tuolloin kokonaan verkosta vaan pelkästään hakutuloksista. Kävin katsomassa tuota verkkolomaketta ja sielläpä mainitaan, että henkilöllisyys on vahvistettava vilpillisten poistopyyntöjen karsimiseksi. Lomakkeen liitteeksi pitäisi siis liittää kopio voimassa olevasta ajokortista, kansallisesta henkilötodistuksesta tai muusta valokuvallisesta henkilötodistuksesta. Tietoja ei Googlen vakuuttelujen mukaan käytetä muuhun kuin pyynnön todentamiseen mutta kyllä minulla hälytyskellot soivat, jos pitää omaa henkilötodistusta lähetellä eteenpäin. Saas nähdä, kuinka moni tuota hakutulosten poistoa käyttää, pitänee olla tosissaan tarvetta mikäli niin meinaa tehdä. 

1d. Muita mielenkiintoisia blogeja sosiaalisesta mediasta

Myös Maria kirjoittaa blogissaan Somelainen minussa!? sosiaalisen median hyödyntämisestä sosiaalialalla. Maria ottaa esille sosiaalisen median merkityksen verkostojen luomisessa ja sepä olikin hyvä huomio, josta en itse hoksannut kirjoittaa. Maria myös mainitsee, että surffailemalla oikeilla kanavilla voi etsivä nuorisotyöntekijä pysyä ajantasalla nuorten asioissa. Muutenkin näkisin sosiaalisen median erityisen hyödyllisenä nuorten parissa tehtävässä työssä. Nykypäivänä suuri osa nuorista kun on tottunut sosiaalisen median hyödyntämiseen, joten kynnys avun ja neuvojen hakemiseen lienee matalampi verkossa kuin kasvotusten.

Sosiaalista mediaa on valtavasti tarjolla ja voi olla hankala tietää, mihin kanaviin kannattaisi keskittyä. Tiina ottaa blogissaan Sosiaalisen median syövereissä esille hyvän näkökulman, jonka mukaan yrityksen on markkinoinnin kannalta parempi hallita muutama kanava hyvin kuin olla levittäytynyt ympäriinsä hallitsematta kunnolla mitään. Saman neuvon näkisin järkevänä myös sosiaalialalla sosiaalisen median hyödyntämisessä. Ehkä myös resurssien kannalta on parempi keskittyä muutamaan kanavaan kunnolla ja panostaa niihin. 

Satrinkumpu- blogin kirjoittaja Teija vinkkaa blogissaan Harto Pönkän (2014) esittämän tähtimallin. Hän pohtii, että työelämässä tähtimallia voisi soveltaa suunnittelutehtävissä kuten projektisuunnitelman laatimisessa. Muutenkin Pönkän esitys sosiaalisesta mediasta verkostojen ja ryhmien työn tukena on mielenkiintoisen oloinen ja ajattelinpa tutustua siihen seuraavaksi.

1c. Sosiaalisen median hyödyntämisestä sosiaalialalla

Näin äkkiseltään tuntuu pää melko tyhjältä kun mietin, kuinka sosiaalista mediaa voisi hyödyntää sosiaalialan työssä. Kokeillaanpa kuitenkin herätellä aivosoluja, josko jotain irtoaisi. Edellisessä kirjoituksessani jo mainitsinkin, että esimerkiksi Pinterestin kaltaisia sovelluksia voisi hyödyntää asiakastyötä tehdessä.  

Näen sosiaalisen median myös tiedon välittämisen kanavana. oli kyse sitten sosiaalipalveluista, järjestöistä ym. Esimerkiksi Facebook-sivujen perustaminen järjestölle tarjoaa hyvän kanavan tiedottaa järjestön edistämistä asioista, uusista tapahtumista ja muista ajankohtaisista asioista. Tästä vaikkapa esimerkkinä vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n Facebook-sivusto. Samoin tuli mieleen kehitysvammaisten oikeuksia puolustavan Me itse ry:n YouTube- sivusto, jonne yhdistys jäsenineen on tehnyt videoita heille tärkeistä asioista. Sosiaalinen media voi siis olla myös väylä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja mahdollisten epäkohtien ruotimiseen. Esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisten ylläpitämä Sosiaalinen tekijä-blogi on luotu tuomaan esille ajatuksia sosiaalialan työstä, työntekijöistä, asiakkaista sekä yhteiskuntamme tilasta.

Sosiaalinen media voi toimia myös kommunikaation välineenä ammattimaisten ja asiakkaiden välillä. Esimerkiksi keskustelufoorumien hyödyntäminen voi olla matalan kynnyksen tapa saada yhteys asiakkaisiin, jotka eivät välttämättä halua olla kasvokkain työntekijän kanssa. Myös vertaisryhmien pitäminen voi onnistua vaikkapa juuri keskusteluryhmien kautta. Tästä mielenkiintoisena esimerkkinä voisin mainita Varjomaailma-sivuston nettiryhmät, joissa 12-18- vuotiaat aikuisten juomisesta huolestuneet nuoret voivat suljetussa ryhmässä nimimerkin turvin tutustua muihin samassa tilanteissa oleviin. Nettiryhmät ovat kolmen kuukauden mittaisia ja ryhmän keskustelussa on mukana myös kolme sosiaalialan ohjaajaa, jotka päivittäin keskustelevat nettiryhmän nuorten kanssa ja antavat neuvoja.  

1b. Perehtyminen yhteen entuudestaan vieraaseen sovellukseen

Päädyin ottamaan tarkasteltavakseni Pinterest-sovelluksen, jota en ole itse käyttänyt aiemmin. Jotkut tuttavat kyllä ovat sitä hehkuttaneet paljonkin. Pinterest on siis tarkoitettu linkkien ja kuvien jakeluun, esimerkiksi voi tehdä taulun johonkin teemaan tai harrastukseen liittyen. Taulut ovat näkyvillä myös muille käyttäjille, joskin voi myös pitää osan tauluista salaisina halutessaan. 

Siirryinpä sitten lukemaan käyttäjäehtoja. Ensimmäisenä pisti silmään, että palveluun kirjautuvan täytyy olla yli 13-vuotias. Pinterestiin voi lisätä omaa materiaalia, mutta on huomattava, että se materiaali on vapaasti muiden käytettävissä - myös sen jälkeen, mikäli poistaa tilinsä. Eli siis kannattanee miettiä tarkkaan, mitä jakaa. Itse palvelun käyttö vaikutti helpolta, harjoittelin sovelluksen käyttöä luomalla oman tauluni ja lisäsin sen blogiini.

Mietin, että tätä voisi käyttää vaikkapa erilaisten asiakasryhmien kanssa toimiessa. Esimerkiksi näkisin soveltamismahdollisuuden terapeuttiseen taidetoimintaan. Vaikkapa voisi antaa teemaksi tulevaisuuden  toiveet ja jokainen saisi tehdä taulunsa siihen liittyen. Ehkä ohjaisin valitsemaan materiaalia tauluihin suoraan Pinterestin valikoimista mutta toisaalta voihan kuvia myös ottaa itse. Sitten pitää tosin muistuttaa ja pitää huoli, ettei oteta sellaisia kuvia, joiden ei haluta menevän jakoon Pinterestiin. Voisihan palvelu toimia myös tutustumisen välineenä, jolloin jokainen saisi esimerkiksi tehdä taulun itseään kiinnostavista asioista.

Voisin hyvin hyödyntää Pinterestiä myös harrastuksissani, esimerkiksi käsitöiden parissa. Pinterestiin voisi vaikkapa laittaa kuvia tekemistäni töistä. Toisaalta voisin myös kerätä tauluja, joihin lisäisin linkkejä kiinnostaviin uusiin käsityöohjeisiin. Enpä kuitenkaan tiedä, jaksanko jatkossa hyödyntää Pinterestiä tätä lyhyttä tutustumista enempää. En koe, että hyödyn sovelluksesta tarpeeksi jaksaakseni innostua siitä. 

1a. Kolme tutuinta sosiaalisen median sovellusta tai ympäristöä

Nyt on tullut aika ruotia minulle tutuimpia sosiaalisen median sovelluksia tai ympäristöjä. Ajattelin aloittaa tehtävän kirjoittamalla some-taipaleeni ensimmäisestä merkittävästä sovelluksesta, YouTubesta.

YouTube-videopalvelun käytön aloitin vuonna 2006. YouTube oli minulle pitkään kanava, jonka kautta etsin uutta musiikkia kuunneltavakseni (myöhemmin tuota virkaa on alkanut hoitaa Spotify). Katsoin niin virallisia musiikkivideoita kuin myös kyseenalaisin oikeuksin ladattuja videopätkiä. Alussa minulla ei ollut omaa kanavaa mutta vuoden 2007 alussa loin sellaisen käyttööni. Erityisesti tykkäsin lisätä videoita suosikkeihini, jotta niiden löytäminen olisi helppoa. Tein myös videoista listoja, jotka omalta osaltani olivat pikemminkin soittolistoja. 

Vaikka pääpaino YouTuben käytössäni oli pitkään musiikissa, katson kyllä myös muita videoita. Muun muassa videoblogeista olin yhteen vaiheeseen kovasti innostunut, mutten koskaan aloittanut omaa. Kommentoin myös ahkerasti katselemiani videoita ja sitä kautta tutustuin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Yksityisviestejä tulikin aikanaan läheteltyä runsaasti ja osan kanssa tuttavuus jatkuu edelleen, joskaan ei enää YouTuben kautta.  

Jossain vaiheessa lisäsin myös omia videoitani palveluun. Muistanpa joskus, olisikohan ollut vuonna 2007, tehneeni animaation, jossa yhtä pääosaa esitti Muumipeikko-pehmolelu. Satuin tunnisteissa mainitsemaan Muumit ja eipä mennyt kauaa, kun video poistettiin Moomin Characters Oy:n vaatimuksesta. Eli aika tarkkaan käyttöoikeuksia varjeltiin jo tuolloin. Sittemmin lisäsin muutamia videoita kissoistani, sillä halusin tallettaa videot omaan käyttööni ja samalla tarjota ne myös muiden nähtäväksi.

Nykyisin YouTuben käyttöni on laantunut reippaasti verrattuna aktiivisiin vuosiini, mutta käytän sitä edelleen säännöllisesti. Iltojen kevennyksenä tulee monesti katsottua eläinvideoita ja elokuvatrailereihin tutustun usein YouTuben kautta.

Olen kova lukemaan ja nykyisin olenkin yhä enemmän ja enemmän tykästynyt käyttämään Goodreads-palvelua. Palvelussa käyttäjät voivat mm. luetteloida kirjoja, arvostella niitä, luoda lukulistoja ja seurata muiden käyttäjien tekemiä listoja. Olen luonut profiilin palveluun vuonna 2010, mutta muistan kyllä tutustuneeni siihen jo ennen sitä. Käytän palvelua englanninkielisenä. 

Goodreads tarjoaa minulle ensisijaisesti väylän löytää lukemisen arvoista kirjallisuutta loputtomasta kirjojen viidakosta. Palvelu esimerkiksi suosittelee minulle teoksia lukemieni ja listaamieni kirjojen perusteella. Olen myös lisännyt palvelussa ystäviä, joilta saan hyviä lukuvinkkejä ja toisaalta jaan vinkkejä heille. 

Goodreadsissa osallistun yhteisön toimintaan toki myös arvostelemalla lukemiani teoksia. Lähinnä arvosteluni ovat rajoittuneet tähtien antamiseen (kirjoja voi arvostella asteikolla yhdestä viiteen tähteä). Myös kirjallisten arvostelujen ja kommenttien antaminen on yleistä, mutten itse ole innostunut niitä kirjoittamaan. Monesti olen kyllä valinnut kirjoja luettavaksi niiden saamien arvostelujen, niin tähtien kuin kirjallisten perusteella. 

Eräs mukava lisä palvelussa on lukuhaaste, joka motivoi minua entisestään. Lukuhaasteessa saa määritellä, kuinka monta kirjaa aikoo vuoden aikana lukea. Päivittämällä lukemansa kirjat palveluun myös haasteosio päivittyy ja näyttää, missä prosentuaalisesti mennään haasteen suhteen. 

Pidän Goodreadsissa myös siitä, että lukemani kirjat päivittyvät kirjahyllyyni luettujen kirjojen listalle. Sitä kautta voin seurata, mitä kaikkea olen vuosien saatossa lukenutkaan. Kirjahyllyssäni on myös lista kirjoista, jotka haluaisin lukea. Siihen on helppo lisätä ne teokset, joihin Goodreadsissa törmää ja haluaisi joskus tulevaisuudessa tutustua tarkemmin. Lukutoukalle Goodreads on kyllä äärettömän mielenkiintoinen palvelu!

Kolmantena ajattelin kirjoittaa Instagram-kuvapalvelusta, joka on minulle viimeisin sosiaalisen median palvelu, jota olen intoutunut käyttämään paljonkin. Instagramiin liityin vasta viime vuoden loppupuolella, joten olen todellakin herännyt palvelun käyttöön myöhäisessä vaiheessa. Suurin syy hitaaseen heräämiseeni lienee se, ettei minulla ole ollut kovinkaan kauaa älypuhelinta. 

Liityin Instagramiin ystäväni innoittamana. Hän on ahkera kuvaamaan ja käyttää myös Instagramia paljon, joten halusin liittyä palveluun voidakseni seurata hänen ottamiaan kuvia. Aluksi käyttöni rajoittuikin lähinnä siihen, että seurasin muiden ottamia kuvia ja kommentoin niitä. Vähitellen kuitenkin aloin lisätä myös itse ottamiani kuvia. Instagramin kuvanmuokkausominaisuudet eivät kyllä ole mitenkään maata mullistavat, mutta riittävät omaan käyttööni mainiosti. En ole aiemmin ollut erityisen ahkera ottamaan valokuvia joten koen, että Instagramin käyttö on aktivoinut minua sen suhteen melko kovasti. Tuntuupa melkein kuin pitäisin kuvapäiväkirjaa. Nähtäväksi jää, laimeneeko innostukseni ajan myötä kun olen käyttänyt palvelua pidemmän aikaa.